Lasten kuvaaminen

Lapsissa ajan kuluminen näkyy kirkkaimmin ja kipeimmin. Ensin saatte hänet syliinne, sitten hän nousee jo jaloilleen, pian vilkuttaa iloisesti ja kohta pärjää jo ilman vanhempiaan. Vanhemmuus kestää loppuelämän mutta pikkulapsivaihe on lopulta nopea kuin henkäys, se hämärtää ajantajumme intensiivisyydessään. Mutta missään muussa elämänvaiheessa emme kuvaa yhtä paljon, kuin lastemme ollessa pieniä. Sillä jossain sisimmässämme tiedämme, että nämä ovat ne asiat, jotka ovat elämässämme muistamisen arvoisia: heidän onnensa, oppimisensa, kasvunsa me haluamme jonain päivänä heille näyttää ja perinnöksi siirtää. “Tällainen Sinä olit.”